PÄIVITETTY: 12.08.2015 20:27:20

Ninnun etusivu

Nyt sen tajuan
katsoessani vanhoja kuvia
että olen
selvinnyt läpi
kaikkien näiden vuosien
... vaikka vaikeita
osa ovat olleetkin
mutta olen
taistellut ne läpi
heikkona ihmisenä
usein itkevänä
mutta kuitenkin
olen nyt tässä
kiinni elämässä
kanssa kaiken sen
minkä läpi käynyt olen.
Nyt varmasti vahvempana
viisaampana
ymmärtäväisempänä
ja kuinka pyhää
minulle onkaan
osa siitä elämästä
mitä en jättänyt elämättä.

 

 

Onko se vain minun sydämeni
joka huutaa tässä hiljaisuudessa ikävää?
Onko se vain minun ääneni
joka pulputtaa yhteistä eloa?
Onko ne vain minun väreitäni
joita tunnen ihollani ajatellessani sinua?
Onko ne vain minun haaveitani
ajatellessani tulevaisuutta?
Jos tuo kaikki on vain yksistään minun
niin mitä minä sinulla sitten teen?

Salaisuudessa
sanon ihastuneeni
ehkä enemmänkin
mutta mitä
se sitten on
en osaa sanoa
kun en
tiedä enää
mitä on
oikea rakkaus?

Miksi
näytit silmäsi minulle
kun et halua katsoa
sydämeeni?
Miksi
laskit kätesi keholleni
kun et aio kuitenkaan
kiinni pitää?
Miksi
et voi ymmärtää
että sinä
saat sydämeni kaipaamaan?

Kirjoitin
monta kertaa
tarinoita junasta
mihin mahdoinkaan
olla matkalla.

Nyt voin
vaan huomata
todella tajuta
että seison
täysin yksin asemalla.

Enkä jaksaisi
läpi kavuta
kaikkia laitureita
että löytyisi juna
millä voisin olla myöhemmin perillä.

Miten sinä
elät täällä
vaikka
et ole koskaan
täällä käynytkään?
Tuoksusi tunnen ja
kosketuksesi värinän,
mistä ne tulevat
luokseni läpi pimeän?
Ei tällä säällä
tuulikaan ole
voinut tuoda
hipaisusi kipinää
ihollein.
Mitä on tämä
järjetön hulluus
mikä sisälläni
sinua kohtaan soi?

Missä tähdenlentoja katselit
ketä silloin ajattelit
näitkö pyrstötähtiä kultaisia
lähetitkö silloin taivaalle toiveita
kuuluinko minä niihin mahdollisesti
olinko siellä listallasi
vai unohditko minut täysin
vaikka sinut tässä elämässä löysin?

Se on ihan sama
mistä minne
mitä milloinkin
täältä sinne
sieltä tänne
jonnekin muualle
harhaisia askelia
uskomattomia kuvitelmia
jumalattomia luuloja
naurettavia tansseja

eikä missään
vastaantulijaa.

Olen hiljaisempi kuin koskaan
silti sieluni huutaa.
Sanat ovat kuolleet
kaipaus henkäilee.
Raunioistani hymyilen
vaikka sydän itkee.
Yritän seistä vahvana
mutta voimani alkavat pettää.

Mukana jälkiä monenlaisia
elämän matkan poluilta
joillain on samanlaisia
tulleetko samoilta kaduilta
toisilla myös muita tarinoita
saapuneet pilvenreunoilta
risteyksissä kohtaamisia
kertomuksia toisille toisilta
kuka tahtoo ketä kuunnella
opimmeko saduista
osaammeko opetella
elämään totista totta?

Olenkohan vielä
luottamuksen arvoinen
näillä sirpaleilla
joita vielä keräilen
vaikka paljon tahdonkin
onko voimani vahvin
jatkaa matkaa
joka poikkipuulla katkaistiin
pakottamalla risteykseen
josta en halunnut kääntyä

Et saa
minulta mitään
ei minulla ole
mitään mitä antaa
voit odottaa
mahtaako se kannattaa
usko pois
on turha muuta olettaa
minä jäin
kiinni menneeseen
pois pääse en
sieltä huomiseen
rikki olen
vaikka hymyilen
nyt ymmärrän sen
kun näen
syksyn sateisen
tunnen tyhjyyden
ympärillä sydämen
kaipaus lyö
läpi yksinäisen
anteeksi
etten pysty enempään
yritin
pakoon päästä lujempaa
haamut kalpeat
mukanani seuraa
ikävä kyllä
ne mennyttä kaipaa
tiedän sen
että pitäisi elää huominen
unohtaa kaikki
olla eri ihminen
mutta järki ei tottele
kun sydän määrää
kaikkea usein ajattelen
silti tunnen ikävää

Se mikä tuntuu oikealta
sydämessä
ei olekaan välttämättä
totuutta
kuin vain sen hetken
pienen
vääryys suoristuu
ojentuu
ottaa syliinsä
Se jokin totuus
tulee
ehkä taas joskus.

Mahaan sattuu
kuvottavat kyyneleet
milloin ikävä loppuu
että voin unohtaa menneet.

Inhoa kyynelsilmin
kun heikko olen
edessä peilin
itseäni vihaten.

Sirpaleet ajatuksissa
peilin hajottaen
tuskan puristuksissa
heikkouden unohtaen.

Kuvottavat kyyneleet
tulvivat vaan
muistot palanneet
ajatusmaailmaan.

Haluan
läpivedon itseeni
tuulettuakseni
kertyneistä pölyistä
jotka
tukkivat nenäni
ja
kuivattavat kurkkuni
niin
etten henkeä
mä saa.

Voisitko sinä
pitää ovea auki?

1878 viestiä poistettu.

Siinä meni
saapuneita muistoja.

Mutta ikävä kyllä
ne ovat vain sanoja.

Muistot tuskallisimmat
kuitenkin asuvat sydämessä.

Mihin
minä pakkaisin
kaikki
tunteeni,
kun laatikot
ovat loppuneet
ja roskasäkit
ovat täynnä
kyyneleitä?

Tahtoisin
ne lähettää
pikakuljetuksella
sinne,
missä ei ole
sopimusta
palautukseen.

Joka askeleella
metri metriltä
tajunta häviää
ajatuksista.

Pala palalta
kohta kohdalta
mennyt katoaa
ikkunoista.

Joka lyönnillä
sykäys sykäykseltä
tunnen kaipuuta
ihmisestä.

Telkkariohjelmien selaus miettien mitä katsoisi.
Tuntuupa tutulta...eivätkö nämä tulleet eilen?
Silmäni elävät kuin sydämeni...menneessä ajassa.
Toimiiko päivitys?

Nyt tajuan sen

oli

uskoni
virheellinen

toivoni
erheellinen

luottamukseni
puutteellinen

rakkauteni
liiallinen

minä
ylimääräinen.

Ihme ettet minua halunnutkaan.
 

Ninnun etusivu